Kirjan nimi ja kannen kuva antoivat ymmärtää, että tässä olisi kirja, joka sukeltaa taiteen maailmaan. Sen vuoksi minun oli saatava se. Etsiskelin edullista nettimyynneissä, kunnes se pokkarina yhtäkkiä ilmaantui eteeni Kierrätyskeskuksen hyllyssä.
Alessandra Cecchi on hädin tuskin viidentoista vanha, kun hänen äveriäs isänsä tuo pohjoisesta nuoren taiteilijan koristelemaan perheen palatsin kappelin seinät. Alessandra lumoutuu nuoren taiteilijan neroudesta ja huomaa, että hänen sisällään palaa sama tuli, joka roihuaa nuoren miehen silmissä. Ilmassa alkaa väreillä. Haaveet taiteilijanurasta ja filosofiset väittelyt eivät kuitenkaan sovi parhaassa naimaiässä olevalle neitoselle. Alessandran vanhemmilla on tyttären varalle suunnitelmia, jotka sopivat paremmin ajan naisen kuosiin. (taustatekstiä)
Ei Alessandra, eikä lukija, saa kertomuksen aikana tietää nuoren taiteilijan nimeä. Hän on vain maalari. Arvuuttelin nimeä pitkin matkaa. Kirjan nimi toi mieleen Milon Venuksen, mutta koska se on antiikin Kreikan ajalta, se ei voinut suoranaisesti liittyä tähän tarinaan. Joidenkin kohtausten perusteella, missä taiteilija kulki yöllä piirtämässä luonnoksia kuolleiden ruumiista, mielessäni kävi Leonardo da Vinci. Vasta aivan kirjanlopussa nimi selviää.
Tarina tapahtuu tiettynä historiallisena ajankohtana. Kerronta kulkee sujuvasti, ja on kiinnostavaa tutustua Medicien ja munkki Girolamo Savonarolan historialliseen Firenzeen. Sen ajan poliittiset kuviot, jyrkkä periaatteellisuus ja pelon ilmapiiri kävivät hyvin ilmi, samoin myös homoseksuaalisuuden todellisuus.
Sen sijaan juonellisesti tärkeän henkilön, eli maalarin, temperamentti on niin ongelmallinen, että hahmo on epäuskottava. Ujo, vetäytyvä ja muutenkin kompleksinen mies ei voinut synnyttää kunnon kiinnostusta, saatikka roihua. Mielestäni sen vuoksi tarinan loppu oli ristiriidassa koko muun teoksen kanssa. Juttu jotenkin lässähti siihen. Silti taidehistoriallisten kuvausten vuoksi kirja säilyy hyllyssäni.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Sarah Dunant: Venuksen syntymä (The Birth of Venus)
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut
Klassikko, joka ei ole osunut aikaisemmin kohdalle. Nyt se löytyi kirppispöydältä. Olen joskus lukenut Huckleberry Finnin seikkailut, mutta koska se on eräänlainen jatko-osa tälle, niin siinäkin mielessä tämä oli luettava. Kirja ei esiinny kummallakaan 100 kirjan listalla, mutta klassikko se on silti.
Mark Twain - oikealta nimeltään Samuel Langhorne Clemens - julkaisi Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailuista kertovat poikakirjansa vuosina 1876 ja 1884; sen jälkeen ne ovat ilmestyneet lukemattomina painoksina eri kielillä, ja kaikkialla ne luetaan poikakirjallisuuden mestariteoksiin. Huck Finnin ja Tom Sawyerin parissa elää kirjallisuudenprofessori yhtä nautinnollisia hetkiä kuin konsanaan koulupoika. (takakansitekstiä)
Entisajan elämästä ja vanhasta kielestä huolimatta tämä romaani varmasti innostaa edelleen poikaviikareita. Kiinnostavia ja opettavaisiakin kuvauksia itsenäisestä selviämisestä luonnon helmassa. Twain luo taitavasti todellista jännitystä poikien seikkailuihin, mutta sitä ei onneksi pitkitetä liikaa, vaan helpotus tulee pian.
Mark Twain - oikealta nimeltään Samuel Langhorne Clemens - julkaisi Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailuista kertovat poikakirjansa vuosina 1876 ja 1884; sen jälkeen ne ovat ilmestyneet lukemattomina painoksina eri kielillä, ja kaikkialla ne luetaan poikakirjallisuuden mestariteoksiin. Huck Finnin ja Tom Sawyerin parissa elää kirjallisuudenprofessori yhtä nautinnollisia hetkiä kuin konsanaan koulupoika. (takakansitekstiä)Entisajan elämästä ja vanhasta kielestä huolimatta tämä romaani varmasti innostaa edelleen poikaviikareita. Kiinnostavia ja opettavaisiakin kuvauksia itsenäisestä selviämisestä luonnon helmassa. Twain luo taitavasti todellista jännitystä poikien seikkailuihin, mutta sitä ei onneksi pitkitetä liikaa, vaan helpotus tulee pian.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Kymmenen klassikon haaste
Satuin osumaan johonkin blogiin, jossa huomasin tämän kymmenen kirjan klassikkohaasteen. Se sopii minulle kuin nenä päähän, sillä noiden sadan kirjan listojen tekemisen aikaan päätin, että otan klassikkoja lukulistalle. Kun on jonkunlainen seuranta, niin se kannustaa entistä enemmän lukemaan. Tarkoituksena on siis lukea 10 klassikkoa ja aikaraja on vuoden loppuun asti.
Itse asiassa jo ennen listojakin olin aloittanut Sadan vuoden yksinäisyyden. Kirja on joskus muinoin jäänyt kesken suunnilleen puoliväliin ja mietin, jokohan tässä vaiheessa elämää saisin sen luettua kokonaan (ei tunnu helpolta vieläkään...).
En tee etukäteen listaa luettavista klassikoista, vaan otan lukuun sellaisen kirjan, joka jotenkin sopivasti osuu kohdalle. Täydennän nimet sitä mukaa tänne, kun olen jonkun lukenut ja laitan myös linkin, jos olen kirjoittanut siitä arvion.
Itse asiassa jo ennen listojakin olin aloittanut Sadan vuoden yksinäisyyden. Kirja on joskus muinoin jäänyt kesken suunnilleen puoliväliin ja mietin, jokohan tässä vaiheessa elämää saisin sen luettua kokonaan (ei tunnu helpolta vieläkään...).
En tee etukäteen listaa luettavista klassikoista, vaan otan lukuun sellaisen kirjan, joka jotenkin sopivasti osuu kohdalle. Täydennän nimet sitä mukaa tänne, kun olen jonkun lukenut ja laitan myös linkin, jos olen kirjoittanut siitä arvion.
1. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
2. Mark Twain - Tom Sawyerin seikkailut
3. Evelyn Waugh - Mennyt maailma
4. Jane Austen - Järki ja tunteet
5. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa (kesken!)
2. Mark Twain - Tom Sawyerin seikkailut
3. Evelyn Waugh - Mennyt maailma
4. Jane Austen - Järki ja tunteet
5. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa (kesken!)
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
BBC:n listan sata kirjaa
Tietysti halusin tarkistaa myös BBC:n kirjalistan, etten olisi pekkaa pahempi ja ihan oman mielenkiinnon vuoksi.
1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D’Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh (4/11)
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez (2/11)
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen (4/11)
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte’s Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo
Luettuja 34/100 (37/100). Tulos on hiukan yllättäen parempi kuin kotimainen lista, mutta kyllä tuota luettavaa näyttäisi vielä olevan ihan riittävästi ja pitkäksi aikaa. Vaikka jättää hobbitit sun muut pois...
1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D’Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh (4/11)
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez (2/11)
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen (4/11)
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte’s Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo
Luettuja 34/100 (37/100). Tulos on hiukan yllättäen parempi kuin kotimainen lista, mutta kyllä tuota luettavaa näyttäisi vielä olevan ihan riittävästi ja pitkäksi aikaa. Vaikka jättää hobbitit sun muut pois...
lauantai 15. tammikuuta 2011
Sadan kirjan kotimainen lista
Bongasin aika monestakin blogista tämän Keskisuomalaisen listan sadasta kirjasta, jotka tulisi lukea ennen kuolemaa. Tein oman listani jo Fb:ssa ja kavereiden kesken syntyi kivaa keskustelua, mutta kuuluuhan se myös tänne uuteen blogiin.
Ohjeiden mukaan pitää lihavoida kirjat, jotka on lukenut kokonaan; kursivoida kirjat, jotka on aloittanut muttei ikinä saanut päätökseen.
Tein ohjeen mukaan ja totesin, että en ole vielä valmis hautaan. Itse asiassa saattaa olla, että jään tänne kummittelemaan, sillä minulla ei ole pienintäkään aikomusta ikinä lukea Harry Pottereita, Tolkieneita ja Narnioita. Listalta löytyy myös lasten- tai nuortenkirjaa, joista en ole varma, olenko lukenut ne vai en, niinpä en lihavoinut niitä.
Mietin myös, mitä tarkoittaa Asterix-sarja. Olen lukenut aika monta Asterix-sarjakuvakirjaa, mutta en todellakaan tiedä, onko siinä kaikki, ja tarkoitetaanko tässä edes niitä. Sen sijaan olen melko varma, että Viisikoista olen lukenut kaikki.
Ja mahdanko ikinä enää jaksaa tarttua yhteenkään Coelhoon? Kolme on takana ja siinä on ainakin yksi liikaa. Muitakin kysymyksiä nousi mieleen, mutta mennään nyt näillä.
1. Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen
2. J.R.R.Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Cristie - Kymmenen pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Potter-sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys (2/11 - työvoitto)
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J. D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
Tulokseksi tuli 32/100 (34/100). Luettavaa siis riittää vielä!
Ohjeiden mukaan pitää lihavoida kirjat, jotka on lukenut kokonaan; kursivoida kirjat, jotka on aloittanut muttei ikinä saanut päätökseen.
Tein ohjeen mukaan ja totesin, että en ole vielä valmis hautaan. Itse asiassa saattaa olla, että jään tänne kummittelemaan, sillä minulla ei ole pienintäkään aikomusta ikinä lukea Harry Pottereita, Tolkieneita ja Narnioita. Listalta löytyy myös lasten- tai nuortenkirjaa, joista en ole varma, olenko lukenut ne vai en, niinpä en lihavoinut niitä.
Mietin myös, mitä tarkoittaa Asterix-sarja. Olen lukenut aika monta Asterix-sarjakuvakirjaa, mutta en todellakaan tiedä, onko siinä kaikki, ja tarkoitetaanko tässä edes niitä. Sen sijaan olen melko varma, että Viisikoista olen lukenut kaikki.
Ja mahdanko ikinä enää jaksaa tarttua yhteenkään Coelhoon? Kolme on takana ja siinä on ainakin yksi liikaa. Muitakin kysymyksiä nousi mieleen, mutta mennään nyt näillä.
1. Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen
2. J.R.R.Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Cristie - Kymmenen pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Potter-sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys (2/11 - työvoitto)
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J. D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
Tulokseksi tuli 32/100 (34/100). Luettavaa siis riittää vielä!
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Susan Vreeland: Artemisian rohkeus (The passion of Artemisia)
Susan Vreelandin romaani kertoo roomalaissyntyisen naistaidemaalarin Artemisia Gentileschin (1593-1653) elämästä 1600-luvulla. Juonellisen tarinan perustana on historiallisia faktoja Artemisiasta ja hänen aikalaisistaan.
Romaani piirtää kuvaa paitsi taiteilijasta ja hänen töistään, myös naisen asemasta ja kamppailusta miesten hallitsemassa maailmassa. Naisnäkökulma on kirjan kantava voima.
Yllä oleva, Artemisian vasta 17-vuotiaana maalaama, teos Susannasta on vertauskuvallinen kirjan alun tapahtumille, jossa Artemisia yrittää hakea oikeutta tultuaan raiskatuksi. Maalaus kertoo, mitä siitä seurasi ja valaisee erinomaisesti 1600-luvun oikeuskäytäntöä: nainen hakee oikeutta, mutta joutuu nöyryytetyksi.
Oikeudenkäynnistä alkaa Artemisian elämänvalintoihin vaikuttava katkeruus isäänsä kohtaan. Hänen isänsä, Orazio Gentileschi, oli taidemaalari ja samalla Artemisian oppi-isä.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Oikeudenkäynti saattoi nimittäin osaltaan sytyttää Artemisian vahvan ilmaisun ja tulkinnan. Kirja onkin kertomus omiin näkemyksiinsä ja tyyliinsä luottavasta taiteilijasta. Oli mielenkiintoista seurata, miten Artemisia löysi uusia näkökulmia muiden taiteilijoiden aikaisemmin valmistuneisiin teoksiin. Tässä on esimerkkinä Caravaggion ja Artemisian tulkinnat Judithista.
Caravaggio, n. 1598
Artemisia Gentileschi n. 1612-1613
Alemmassa, Artemisian teoksessa, Judith surmaa Holoferneen, näkyy väkevää toimintaa ja raakaa realismia. Siihen verrattuna Caravaggion maalaus on pysähtynyt ja melkeinpä poseeraava.
Romaani on vahva taiteilijaromaani, historiallinen kertomus ja selviytymistarina samassa paketissa. Se herätti minussa valtavan kiinnostuksen Artemisian ja hänen aikalaistensa taiteeseen.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Karin Alvtegen: Varjo (Skugga)
En käsitä, miksi tätä kirjaa mainitaan jossain dekkariksi, sillä sitä se ei ole. Kirjan takakannen mukaan se on psykologinen jännäri, mikä on lähempänä oikeaa.
Alvtegen tietää mistä kirjoittaa: kirja kertoo kriittisesti kirjailijoista, heidän lähipiiristään ja kirjallisuusinstituutiosta yleensä. Tästä näkökulmasta voi lukea lisää vaikkapa Kaisa Kurikan arvostelusta Turun Sanomissa.
Kriittisyys ravisteli muutenkin ja kohdistui jopa Svea-mammaan. Tosin aihe oli vain lyhyesti, pelkkänä hipaisuna mukana tarinassa, mutta silti vavahduttavana yksityiskohtana sota-ajan Ruotsista. Maahan onnistui välttämään sodan, mutta mitä siellä silloin tehtiinkään? Vai tehtiinkö mitään? Näihin kysymyksiin liittyy kirjassa oleva moraalitesti. Se on yksinkertainen, mutta hyvin valaiseva.
Kirjassa on paljon eettistä pohdintaa. Oikeastaan koko tarina kuvaa moraalitonta sumppua, möhkälettä, jossa pahat teot on tiiviisti pakattuna ja joka on unohdettu ja vaiettu melkein olemattomaksi. Pieni nirhaisu tulee sumppuun ja se meinaa alkaa avautua, mutta sitä tilkitään, ja aina uusilla pahoilla teoilla sitä tilkitään, yhä uudelleen… Siis oikea moraalin irvikuva!
Kirja tuotti järkyttävän lukukokemuksen, mutta ilman minkäänlaista mässäilyä. Sen vuoksi se upposi minuun kuin veitsi sulaan voihin ja jätti ikuisen jäljen.
tiistai 28. joulukuuta 2010
Pearl S. Buck: Naisten piha (Pavilion of Women)
Pitkästä aikaa kohdalle osui romaani, joka todella kiinnosti ja mietitytti. Kirja on on Pearl S. Buckin kirjoittama Naisten piha. En ole lukenut sitä aikaisemmin, ja vuosia sitten en ehkä olisi pitänyt siitä. Nyt se sen sijaan kiehtoi niin, että se oli luettava melkeinpä yhtä soittoa alusta loppuun.
Tarina ajoittuu keisarillisen Kiinan viimeisiin aikoihin, jolloin uuden aikakauden muutoksia oli vaivihkaa tulossa. Jo ajankuvauksena se on mainio.
Saatoin silmissäni nähdä, miten kiinalaisen maaseutukaupungin rikkain perhe sukulaisineen eli.
Kaukaisimmista ja köyhimmistä serkuista lähtien he asuivat perheen portein suljetulla alueella, joka oli jaettu pihoihin. Suvun hierarkia oli selvä: korkeimpana oli perheen isä, sen jälkeen poikiensa äiti ja sitten pojat ikäjärjestyksessä. Naisten hierarkiassa poikiensa äiti oli ylimpänä, sen jälkeen oli vanhimman pojan vaimo ja hänen jälkeensä nuorempien poikien vaimot. Muut sukulaiset tulivat näiden jälkeen. Iällä oli myös suuri merkitys ja vanhoja kunnioitettiin. Se tuotti myös ongelmia silloin, jos nuorempi poika otti itseään vanhemman vaimon, joka oli myös vanhemman veljen vaimoa vanhempi. Kiehtovaa!
Yhteisössä kunnioitettiin perinteisiä tapoja, sääntöjä ja hyvää käytöstä. Avioliitot olivat yleensä järjestettyjä. Joillekin luonteille se sopi, toisille ei. Tämän totesi myös rouva Wu opastaessaan miniäänsä:
"Kuka tahansa terve nuori nainen voi mennä naimisiin terveen nuoren miehen kanssa ja kumpikin voi täyttää velvollisuutensa elämää kohtaan. Tästä syystä on hyvä ylläpitää vanhaa perinnäistapaamme. Vanhemmat ihmiset osaavat varmastikin valita paremmin rotua silmälläpitäen kuin nuoret itse."
Hän totesi, että jos ainoa kunnianhimo on olla hyvä puoliso ja vanhempi, on parempi, että vanhemmat valitsevat ne kaksi, joiden on mentävä naimisiin keskenään.
"Mutta he eivät varmaankaan tunne mitään ehdotonta onnea, sellaista kuin sinä ja Tsemo vaaditte."
En ole koskaan ymmärtänyt, että joissakin kulttuureissa järjestetään avioliittoja, ja olen pohtinut, voiko sellainen liitto toimia ja olla peräti onnellinen. Jotenkin aloin nyt ymmärtää, että se voi jossain tapauksessa onnistua riippuen siitä, millainen ihminen on kysymyksessä.
Romaanin tarinaa voi peilata nykypäivään. Sitä kantaa naisen juonikas viisaus, jonka varassa saattoi johtaa koko yhteisöä. Rouva Wun sanoin:
"Ja kaikessa salaisuudessa naisen on johdettava. Salassa naisen aina on johdettava, hänen täytyy, sillä elämä riippuu hänestä, ja vain hänestä."
Syvällinen viisaus kehittyi kuitenkin vasta oikeiden rakennusaineiden avulla. Niitä olivat vapaus, iän tuoma kokemus sekä rakkaus. Myös uskonnolla oli tietty roolinsa. Vapaudesta rouva Wu totesi miniälleen:
"Olet vapaa, kun saat takaisin oman itsesi. Voit olla yhtä vapaa näiden seinien sisällä kuin missä tahansa muualla maailmassa. Ja miten voisit olla vapaa, vaikka vaeltaisit kuinka kauas, jos aina kannat mukanasi ajatusta hänestä? Anna hänelle vapaus, niin olet itsekin vapaa."
Rakkaus oli kuitenkin ylivoimainen kaikista, sillä se voitti kuoleman, ja kuoleman jälkeenkin se ohjasi rouva Wuta.
Kirja oli täynnä ajatuksia, sitaatteja, joita voisin kirjata ylös mietittäväksi. Mutta mitäpä suotta, pistänpä kirjan hyllyyn ja luen sen joskus uudelleen. Silti haluaisin yhden kolahtaneen kohdan vielä pureksia tässä. Kuinka moni murkkuikäisen äiti ei ole kuullut lapsensa joskus suutuspäissään huutavan loukkaavasti: "mitäs synnytit minut, en minä tänne halunnut!"? Minä ainakin olen kuullut sen, ja muistelenpa, että olisin itsekin joskus huutanut samantapaisilla sanoilla nuoruudessani. Tässä kirjassa tämä huudahdus kääntyy päälaelleen, kun isä André opettaa:
"Olkaa hyvä nuorille, he eivät ole pyytäneet saada syntyä."
Siinäpä syvällistä pohdittavaa jokaiselle vanhemmalle!
Tarina ajoittuu keisarillisen Kiinan viimeisiin aikoihin, jolloin uuden aikakauden muutoksia oli vaivihkaa tulossa. Jo ajankuvauksena se on mainio.
Saatoin silmissäni nähdä, miten kiinalaisen maaseutukaupungin rikkain perhe sukulaisineen eli.
Kaukaisimmista ja köyhimmistä serkuista lähtien he asuivat perheen portein suljetulla alueella, joka oli jaettu pihoihin. Suvun hierarkia oli selvä: korkeimpana oli perheen isä, sen jälkeen poikiensa äiti ja sitten pojat ikäjärjestyksessä. Naisten hierarkiassa poikiensa äiti oli ylimpänä, sen jälkeen oli vanhimman pojan vaimo ja hänen jälkeensä nuorempien poikien vaimot. Muut sukulaiset tulivat näiden jälkeen. Iällä oli myös suuri merkitys ja vanhoja kunnioitettiin. Se tuotti myös ongelmia silloin, jos nuorempi poika otti itseään vanhemman vaimon, joka oli myös vanhemman veljen vaimoa vanhempi. Kiehtovaa!
Yhteisössä kunnioitettiin perinteisiä tapoja, sääntöjä ja hyvää käytöstä. Avioliitot olivat yleensä järjestettyjä. Joillekin luonteille se sopi, toisille ei. Tämän totesi myös rouva Wu opastaessaan miniäänsä:
"Kuka tahansa terve nuori nainen voi mennä naimisiin terveen nuoren miehen kanssa ja kumpikin voi täyttää velvollisuutensa elämää kohtaan. Tästä syystä on hyvä ylläpitää vanhaa perinnäistapaamme. Vanhemmat ihmiset osaavat varmastikin valita paremmin rotua silmälläpitäen kuin nuoret itse."
Hän totesi, että jos ainoa kunnianhimo on olla hyvä puoliso ja vanhempi, on parempi, että vanhemmat valitsevat ne kaksi, joiden on mentävä naimisiin keskenään.
"Mutta he eivät varmaankaan tunne mitään ehdotonta onnea, sellaista kuin sinä ja Tsemo vaaditte."
En ole koskaan ymmärtänyt, että joissakin kulttuureissa järjestetään avioliittoja, ja olen pohtinut, voiko sellainen liitto toimia ja olla peräti onnellinen. Jotenkin aloin nyt ymmärtää, että se voi jossain tapauksessa onnistua riippuen siitä, millainen ihminen on kysymyksessä.
Romaanin tarinaa voi peilata nykypäivään. Sitä kantaa naisen juonikas viisaus, jonka varassa saattoi johtaa koko yhteisöä. Rouva Wun sanoin:
"Ja kaikessa salaisuudessa naisen on johdettava. Salassa naisen aina on johdettava, hänen täytyy, sillä elämä riippuu hänestä, ja vain hänestä."
Syvällinen viisaus kehittyi kuitenkin vasta oikeiden rakennusaineiden avulla. Niitä olivat vapaus, iän tuoma kokemus sekä rakkaus. Myös uskonnolla oli tietty roolinsa. Vapaudesta rouva Wu totesi miniälleen:
"Olet vapaa, kun saat takaisin oman itsesi. Voit olla yhtä vapaa näiden seinien sisällä kuin missä tahansa muualla maailmassa. Ja miten voisit olla vapaa, vaikka vaeltaisit kuinka kauas, jos aina kannat mukanasi ajatusta hänestä? Anna hänelle vapaus, niin olet itsekin vapaa."
Rakkaus oli kuitenkin ylivoimainen kaikista, sillä se voitti kuoleman, ja kuoleman jälkeenkin se ohjasi rouva Wuta.
Kirja oli täynnä ajatuksia, sitaatteja, joita voisin kirjata ylös mietittäväksi. Mutta mitäpä suotta, pistänpä kirjan hyllyyn ja luen sen joskus uudelleen. Silti haluaisin yhden kolahtaneen kohdan vielä pureksia tässä. Kuinka moni murkkuikäisen äiti ei ole kuullut lapsensa joskus suutuspäissään huutavan loukkaavasti: "mitäs synnytit minut, en minä tänne halunnut!"? Minä ainakin olen kuullut sen, ja muistelenpa, että olisin itsekin joskus huutanut samantapaisilla sanoilla nuoruudessani. Tässä kirjassa tämä huudahdus kääntyy päälaelleen, kun isä André opettaa:
"Olkaa hyvä nuorille, he eivät ole pyytäneet saada syntyä."
Siinäpä syvällistä pohdittavaa jokaiselle vanhemmalle!
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Taidekorttikokoelman alku
Kesän korvalla ryhdyin keräilymielessä haeskelemaan puutarha- tai puistoaiheisia taidekortteja, joissa olisi kuva jonkun taiteilijan tekemästä maalauksesta. Syy, miksi valitsin kohteeksi juuri puutarhan taiteilijoiden tekemänä, on se, että ne yhdistävät kaksi kiinnostuksen kohdettani, puutarhan ja taiteen. Korttien kautta lähden tutustumaan taiteilijaan ja lisäksi voin ihailla kauniita puutarhakuvia.
Seuraavat kolme korttia toimivat tulevan kokoelmani siemenenä. Ensimmäisenä on Helen Allingham’n vesivärimaalaus.
Helen Allingham (1848-1926) oli englantilainen vesivärimaalari ja viktoriaanisen ajan kuvaaja. Hän oli kuuluisa erityisesti Surrey’n ja Sussex’n pittoreskien maalaistalojen ja mökkien kuvaajana. Hänen kotisivuillaan www.helenallingham.com on laaja galleria hänen maalauksistaan, jotka melkein kaikki sopisivat kortteina kokoelmaani!
Seuraava teos on John Atkinson Grimshaw’n The Rector’s Garden, Queen of the Lilies.
John Atkinson Grimshaw (1836-1893) oli englantilainen taidemaalari, joka oli erityisen kuuluisa kaupunki- ja maisemakuvistaan. Tämä maalaus on vuodelta 1877, ja liljojen on ajateltu olleen Grimshaw’n lempikukkia. Hänen tuotannossaan on myös fantasia-aiheita. Hänen huikean upeita maalauksiaan voi käydä katsomassa kotisivuillaan www.johnatkinsongrimshaw.org
Viimeisenä on unen- ja fantasianomainen kuva Doyles Garden’sta, jonka alkuperäisen teoksen on maalannut Mark Shepherd.
Vaikka etsiskelin netistä tietoa melkoisen tovin, en löytänyt taiteilijasta tietoa. Ehkä sitä kuitenkin vielä joskus tulee sinne.
Kerron kokoelmani karttumisesta myöhemmin lisää, kunhan onnellisia löytöjä kertyy enemmän.
Seuraavat kolme korttia toimivat tulevan kokoelmani siemenenä. Ensimmäisenä on Helen Allingham’n vesivärimaalaus.
Helen Allingham (1848-1926) oli englantilainen vesivärimaalari ja viktoriaanisen ajan kuvaaja. Hän oli kuuluisa erityisesti Surrey’n ja Sussex’n pittoreskien maalaistalojen ja mökkien kuvaajana. Hänen kotisivuillaan www.helenallingham.com on laaja galleria hänen maalauksistaan, jotka melkein kaikki sopisivat kortteina kokoelmaani!
Seuraava teos on John Atkinson Grimshaw’n The Rector’s Garden, Queen of the Lilies.
John Atkinson Grimshaw (1836-1893) oli englantilainen taidemaalari, joka oli erityisen kuuluisa kaupunki- ja maisemakuvistaan. Tämä maalaus on vuodelta 1877, ja liljojen on ajateltu olleen Grimshaw’n lempikukkia. Hänen tuotannossaan on myös fantasia-aiheita. Hänen huikean upeita maalauksiaan voi käydä katsomassa kotisivuillaan www.johnatkinsongrimshaw.org
Viimeisenä on unen- ja fantasianomainen kuva Doyles Garden’sta, jonka alkuperäisen teoksen on maalannut Mark Shepherd.
Vaikka etsiskelin netistä tietoa melkoisen tovin, en löytänyt taiteilijasta tietoa. Ehkä sitä kuitenkin vielä joskus tulee sinne.
Kerron kokoelmani karttumisesta myöhemmin lisää, kunhan onnellisia löytöjä kertyy enemmän.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Carl Larssonin akvarelli
Minulla on painokuva, jonka olen saanut joskus 80-luvulla ja se on kulkenut mukanani siitä lähtien.
Olen aina ajatellut, että akvarelli esittää kesäkotia, ja itse asiassa se onkin kuva taiteilijan, Carl Larssonin, Taalainmaalla sijainneesta Lilla Hyttnäsistä. Kuvassa hänen tyttärensä kastelee huonekasveja suuren ikkunan edessä, josta voi aistia aurinkoisen kesäpäivän.
Larssonia pidetään ruotsalaisen sisustuksen edelläkävijänä ja hän kuvasi maalauksissaan usein oman kotinsa sisustusta. Talo muodosti ehyen kokonaisuuden vanhoine, yksinkertaisine ja tarkoituksenmukaisine sisustuksineen. Hän ei koskaan pyrkinyt muuttamaan vanhan talon henkeä vaan päinvastoin kelpuutti myös sen vanhat huonekalut käyttöön, kunnostaen ja maalaten mikäli tarpeellista ( Annikki Wiirilinna).
Larssonin akvarelleissa on paljon sen aikaisen sisustuksen yksityiskohtia, joihin huomio kiinnittyy ja joista voi saada hauskoja ideoita myös tähän päivään.
Carl Larssonin töitä on painettu paljon postikorteiksi ja myös tämä kuva löytyy korttina.
Olen aina ajatellut, että akvarelli esittää kesäkotia, ja itse asiassa se onkin kuva taiteilijan, Carl Larssonin, Taalainmaalla sijainneesta Lilla Hyttnäsistä. Kuvassa hänen tyttärensä kastelee huonekasveja suuren ikkunan edessä, josta voi aistia aurinkoisen kesäpäivän.
Larssonia pidetään ruotsalaisen sisustuksen edelläkävijänä ja hän kuvasi maalauksissaan usein oman kotinsa sisustusta. Talo muodosti ehyen kokonaisuuden vanhoine, yksinkertaisine ja tarkoituksenmukaisine sisustuksineen. Hän ei koskaan pyrkinyt muuttamaan vanhan talon henkeä vaan päinvastoin kelpuutti myös sen vanhat huonekalut käyttöön, kunnostaen ja maalaten mikäli tarpeellista ( Annikki Wiirilinna).
Larssonin akvarelleissa on paljon sen aikaisen sisustuksen yksityiskohtia, joihin huomio kiinnittyy ja joista voi saada hauskoja ideoita myös tähän päivään.
Carl Larssonin töitä on painettu paljon postikorteiksi ja myös tämä kuva löytyy korttina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)