Sain ensin Natalina Marcontonin Talvinen kuja –nimisen
taulun pohjalta painetun kortin. Viime viikolla sain kortin, joka
vaikutti tavattoman tutulta, mutta kuitenkin erilaiselta. Laitoin kortit
rinnakkain ja ne ovat lähes samanlaiset. Ihmisten asennoista huomaa, että niissä on sama kuva pohjalla.
Kumpi kuva on ollut ensin? Ehkä David W. Birch on tehnyt
maalauksen Christmas Steps, Bristol ensin ja sen jälkeen Natalina Marcontoni
on maalannut hyvin samantapaisen taulun suulla. Mietin, onko kumpikaan taiteilija
maalannut aistimansa todellisen kohteen, vai ovatko kuvat tehty vaikkapa jonkun
ottaman valokuvan pohjalta. Onko jompikumpi - tai kumpikin - kuva jäljennös?
Nuo kysymykset mielessäni jäin pohtimaan, onko plagioitu
kuva taidetta ja ovatko sekä jäljennetty että jäljennös ”samanarvoisia”. Jos
toinen on maalannut kuvan toisen teoksen pohjalta, niin puuttuuko jäljennöksestä
jotain oleellista?
On hauska seurata lasta, joka piirtää kuvan paperin läpi.
Hän kokee osaavansa enemmän, kun saa jäljentämällä vaikkapa sulavammat muodot
ja paremmat mittasuhteet kohteesta. Mutta missään muussa tilanteessa en osaa
arvostaa matkimista kovin korkealle. Itse asiassa se on tavattoman
ärsyttävää. En ole itse taiteilija, mutta olen muuten kyennyt joskus olemaan
luova ja on ollut raivostuttavaa huomata, miten joku muu ottaa omat ideat
omikseen. Joku on sanonut, että ideoiden varastaminen pitäisi ottaa
kunnianosoituksena ja että se on parasta palautetta, mitä voi saada. Ehkä niin,
mutta olen vakaasti sitä mieltä, että alkuperäinen lähde olisi aina mainittava.
Tässä on kuitenkin kysymyksessä kaksi maalaamalla tehtyä
kuvaa, joista toisessa on ehkä käytetty hyväksi toisen taiteilijan ideoimaa ja
toteuttamaa kuvaa. Vaikka kuvat ovat hyvin samantapaiset, niin kummassakin
näkyy taiteilijan jälki ja kumpikin on tuonut kuvaansa jotain omaa. Riippuu
katselijasta, kumpi ote miellyttää silmää enemmän. Jos kummastakin pidetään,
niin silloin kummatkin ovat kai taidetta.
Silti ajattelen, että hän joka ensin ”näki” kohteen, koki
sen kuvauksellisuuden, sai luovuuden puuskan ja niissä fiiliksissä tuotti
kuvansa, on tehnyt aitoa taidetta, joka on arvokasta. Tuo teos on sitten vaikuttanut katsojaan,
joka sen nähtyään haluaa tehdä jotain samantapaista ja tekee jäljennöksen.
Taidetta ilman käsiä –korttien painosmäärä on suuri,
varsinkin jos ajatellaan koko Euroopan mittakaavassa. Määrä voi kaiketi nousta
kymmeniin tuhansiin, ellei vieläkin suuremmaksi. Silloin kyseinen kuva-aihe kokee melkoisen
inflaation. Jos minä olisin se, jota on matkittu ja matkijan kuvia levitettäisiin
ympäri maailmaa, niin kyllä harmittaisi. Paitsi jos olisin antanut luvan siihen
vaikkapa hyväntekeväisyysmielessä. Silti edelleen toivoisin, että lähde
mainittaisiin jotenkin.
Lopuksi haluan tarkentaa, että arvostan suulla ja jalalla maalaavien
taiteilijoiden työtä, jolla he pyrkivät ansaitsemaan oman elantonsa. Olen
nähnyt useita kauniita kuvia ja hämmästellyt sitä suurta taitoa, mikä niistä
käy ilmi. Nyt vain tajusin, että ne saattavat olla jäljennöksiä muiden töistä.
Toivon, että ne eivät ole.
